Elokuvafestivaaleilla

Suomalaiset Cannesin elokuvafestivaaleilla

Cannesin elokuvafestivaalit ovat arvostettu tapahtuma, joka järjestetään tänä keväänä 72. kerran. Perinne on aloitettu vuonna 1946, jonka jälkeen tapahtuma on avannut ovensa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Cannesin kilpailuilla on omanlainen maine, ja sen tunnelman kerrotaan olevan hyvin erityislaatuinen. Se häviää ehkä suureellisissa puitteissa Oscar-juhlille, mutta voittaa sen laadukkailla elokuvavalinnoilla ja Etelä-Ranskan alueelle ominaisella tyylikkyydellä. Cannesissa on vuosien varrella totuttu skandaaleihin, mutta pääosassa siellä ovat olleet aina parhaimmat poiminnat vuoden filmituotannosta.

Cannesin festivaalit ovat kansainväliset, ja siellä korostuu Amerikan filmiteollisuuden valta-aseman sijaan pienempien toimijoiden tuotanto. Esiin pääsevät taiteelliset ja visuaaliset taideteokset, ja kylmiä väreitä aikaan saavat roolisuoritukset. Efektien sijaan etusijalla ovat alan ammattilaisten taidot. Suomalaiset ovat pokanneet tasaisesti palkintoja, ja erityisesti 2000-luvulla Cannesista on tuotu Suomeen useampia palkintoja. Festivaaleilla jaetaan useampia palkintoja, joista tärkein on kultainen palmu. Toiseksi tärkeimpänä pidetään Grand Prix -palkintoa, joka on jaettu suomalaisille elokuville kaksi kertaa.

Suomalaista mystiikkaa ja aikalaiskuvausta

Vuonna 1952 valmistunut Valkoinen Peura -elokuva valittiin festivaalien parhaaksi taruaiheiseksi elokuvaksi, ja se oli myös ehdolla Grand Prix -sarjassa. Erik Blombergin ohjaama elokuva sijoittui mystiseen Suomen Lappiin, jossa poromiehiä pitää pelossa heitä murhaava noiduttu villipeura. Elokuvassa on hyvin vähän puhetta, ja se perustuu tanssiin, musiikkiin ja ilmeisiin. Valkoista Peuraa voidaan pitää kauhufantasiana, ja se vetosi aikoinaan tuomaristoon juuri suomalaisesta tarumaailmasta ammentavista shamaaneista ja Lapin mystiikasta. Valkoinen Peura palkittiin myös lukuisilla muilla kansainvälisillä palkinnoilla.

Toinen 1950-luvun Cannesin menestyjistä oli Matti Kassilan Elokuu. Se kertoo kanavanvartijasta, jota ohjaavat alkoholi, muistot ja haaveet. Elokuva sijoittuu yhteen lauantai-iltaan ja sen lataus on melko murheellinen. Ehdokkuudesta huolimatta Elokuu ei pokannut palkintoa, mutta sille myönnettiin jopa kuusi Jussi-palkintoa. Kanavanvartijaa esittävän Toivo Mäkelän suoritusta pidetään hienona, ja hänen on kerrottu itse sanoneen sen olleen uransa yksi raastavimpia suorituksia. Elokuussa nähdään monia suomalaisen elämän tunnusmerkkejä, kuten heinälato, kesäinen kanavanvarsi, tanssilava ja alkoholin puristava ote.

Uusi aalto suomalaisen elokuvan rintamalla

1960-luku oli monessa mielessä merkittävää aikaa suomalaisen filmiteollisuuden rintamalla. Aiemman vuosikymmenen tähdet ja filmitalot olivat siirtyneet sivuun konkurssien ja lakkojen vuoksi, joten estradille astui uusi kaarti, uusin ideoin. Uuden aallon myötä elokuvissa jalkauduttiin tavallisen arjen kuvaukseen ja pyrittiin unohtamaan perinteinen kirjasta kopioitu elokuvakäsikirjoitus. Vuosikymmeneltä ei ponnistettu Cannesiin asti kuin Kaarlo Nuorvalan Hermoprässi-lyhytdokumentin turvin, joka sai Grand Prix -palkinnon vuonna 1963. Se on valistusfilmi, jonka aiheena on koululaisten liikarasitus.

1970-luvulla elettiin myös kulttuuriradikalismin aikaa, joka oli alkanut jo edellisen vuosikymmenen uusissa tuulissa. Se ei ollut omiaan tuottamaan kansainvälisellä asteikolla noteerattavia elokuvia, ja seuraavaa Cannes-ehdokkuutta jouduttiinkin odottamaan vuoteen 1980. Tällöin Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Tulipää-elokuva asetettiin ehdolle Kultainen Palmu -sarjaan. Elokuva kertoo Algot Untolasta, joka oli suomalainen kirjailija. Elokuva painottuu hänen Pietarin aikaansa ja poliittiseen heräämiseensä. Tulipää sai neljä Jussi-palkintoa, ja sen pääosia näyttelivät Asko Sarkola ja Rea Mauranen.

Cannesin tunnetuin suomalainen – Aki Kaurismäki

Cannesin ja suomalaisen kansainvälisen tunnettavuuden kärkinimi on ollut Aki Kaurismäki. Hänen elokuviensa harvasanainen dialogi, vahva tunnelataus ja suomalaisen miljöön kuvaus ovat tuttuja lähes kaikille suomalaisille. Se on vedonnut myös tuomaristoon, sillä Kaurismäen elokuvat olleet ehdolla useita kertoja Kultainen Palmu -sarjassa. Kaurismäen arvostetuista elokuvista ehdolla ovat olleet Kauas Pilvet Karkaavat, Mies Vailla Menneisyyttä, Laitakaupungin Valot ja Havre. Kaurismäen meriitiksi voidaan laskea, että hän on onnistunut purkittamaan suomalaisen melankolian sellaiseen muotoon, että se koskettaa myös kansainvälisellä tasolla.

Mies Vailla Menneisyyttä sai Grand Prix -palkinnon ja Kauas Pilvet Karkaavat sai ekumeenisen juryn palkinnon. Mielenkiintoinen erikoispalkinto on myönnetty myös Mies Vailla Menneisyyttä elokuvassa esiintyvälle Hannibal-koiralle, joka sai Palme Dog -palkinnon. Vuonna 2016 Kaurismäelle myönnettiin Cannesin elämäntyöpalkinto, jonka olivat aiemmin saaneet esimerkiksi Clint Eastwood. Se jaetaan Director’s Fortnight -tapahtumassa, ja sen palkinnoista vastaa Ranskan elokuvaohjaajien liitto. Kaurismäkeä pidetään ristiriitaisena taiteilijahahmona, joka on suorasanaisesti ilmoittanut, ettei suostu elokuviensa osallistuvan Oscar-kilpailuihin.

Uudet suomalaiset tähdet

Vuoden 2011 Le Havren jälkeen suomalaisia ei oltu nähty Cannesissa, kunnes viime vuonna 2018 suomalaisia oli ehdokkaina eri kategorioissa. Yksi vuoden merkittävimpiä tapauksia suomalaisella filmirintamalla oli Jasper Pääkkösen ylistetty roolisuoritus elokuvassa BlaKkKlansman. Elokuvassa rasistin roolin tekevän Pääkkösen ei odotettu nappaavan palkintoa, sillä sivuroolista annettava palkinto on todella harvinainen. Cannesissa pelkkä ehdolle asettaminen on kuitenkin jo mittava saavutus, jonka seulasta vain harva pääsee läpi. Pääkkösen suoritus on noteerattu maailmanlaajuisesti, sillä elokuva oli myös Oscar-ehdokas.

Nouseeko suomalainen filmiteollisuus?

Tänä vuonna Pääkkösen varjoon jäivät muut suomalaiset nimet, joilta voidaan odottaa lisää menestystä myös tulevaisuudessa. Jo toistamiseen Cannesissa ehdolla ollut Eero Milonoff kilpaili sivusarjassa Un Certain Regard ruotsalaisen Ali Abbasin Border-elokuvan tiimoilta. Perheväkivaltaan pureutuvat Mikko Myllylahden Tiikeri kilpaili Critics Week -sivusarjassa. Tulevaisuudessa suomalaisilla voi olla Cannesiin paljon annettavaa niin ohjaus- kuin näyttelijätyönkin saralla. Cannesissa menestyjiä yhdistää erilainen näkökulma, johon yhdistyy tapa tehdä ja nähdä asiat toisin kuin mihin valtavirtaelokuvissa on totuttu.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *