Elokuvatuotanto

Aki Kaurismäen elokuvatuotanto

Aki Kaurismäen tuntevat ainakin nimeltä suurin osa suomalaisista. Kaurismäen ura alkoi melko kunnianhimokkaasti ja mallikkaasti, sillä hän aloitti elokuvaohjauksen yhdestä suuresta klassikosta: Rikos ja rangaistus. Kyseinen elokuva sai paljon suosiota ja kritiikkiä. Kaurismäki teki kyseisen sovituksen yhdestä Fjodor Dostojevskin klassikkoromaanista. Rikos ja rangaistus kertoo murhasta ja siitä, mitkä asiat murhaan johtivat. Kaurismäen mukaan juuri tämä elokuva oli osoitus siitä, miten aiemmin elokuvaan riitti vain yksi murha, eikä tarvittu järkyttävää murha-aaltoa.

Kun 70 000 katsojaa kerännyt elokuva Rikos ja rangaistus oli saatu valkokankaalle, alkoi Kaurismäellä yhteistyö Timo Salmisen kanssa. Timo Salminen on kuvannut jokaisen Kaurismäen elokuvan, ja Salmisesta tuli myös yksi Kaurismäen luottonäyttelijöistä, eikä hän vaihtaisi Salmista mistään hinnasta. Salminen on myös ollut ehdolla vuoden elokuvaajaksi vuonna 2006. Mies vailla menneisyyttä -elokuva sai kuitenkin tätä enemmän näyttökertoja, noin 150 000. Myös kriitikot antoivat kyseiselle elokuvalle enemmän kritiikkiä kuin Rikokselle ja rangaistukselle.

Kaurismäen työläistrilogia

Ennen astumistaan käsikirjoittajaksi ja elokuvaohjaajaksi, on Kaurismäki toiminut useissa muissa ammateissa, kuten esimerkiksi siivoojana ja postinkantaja. Kaurismäen oma kokemus työläiselämästä johti siihen, että hän pystyi samaistumaan elokuvien henkilöiden rooleihin ja luomaan juuri tähän genreen elokuvia. Ilman kokemusta hän ei välttämättä olisi tehnyt elokuvia työläiselämästä. Aki Kaurismäen työläistrilogiaan kuuluvat Tulitikkutehtaan tyttö, Ariel ja Varjoja paratiisissa. Nämä olivat, ja ovat edelleen todella suosittuja elokuvia Suomessa, ja moni ulkomaalainenkin on katsonut niitä ja ihaillut Kaurismäen loistavaa työtä.

Varjoja paratiisissa -elokuva on Kaurismäen työläistrilogian ihka ensimmäinen tuotanto. Varjoja Paratiisissa kertoo karulla tavalla roskakuskin ja valintatalomyymälän rakkaustarinan. Tämä on elokuva, jonka oletetaan olleen alku Kaurismäen kaikelle tuotannolle. Tietenkin tähän tyyliin viitteitä on ollut jo Rikoksessa ja rangaistuksessakin, mutta tässä se korostuu paljon enemmän. Voisi sanoa, että elokuva on realistinen ja siihen voi kytkeytyä moni ihminen. Ehkä juuri siksi se on niin hyvä. Vaikka elokuva on kylmä ja karu, on siinä silti romanttisia piirteitä.

Työläistrilogian kaksi muuta elokuvaa

Kaurismäen haastatteluista käy ilmi, että ideat ja käsikirjoitus Ariel-elokuvaan syntyi vain – uskomatonta kyllä – yhdessä viikonlopussa. Ariel kertoo kaivosmiehestä, jolta menee työpaikka alta ja hän muuttaa Helsinkiin. Työpaikkaa ei tahdo löytyä. Hän päätyy lopulta oikeusmurhana vankilaan. Ennen vankilaan joutumista tulee iso käännekohta, hän nimittäin rakastuu yksinhuoltajaäitiin. Mies ei kestä olla erossa naisesta ja karkaa sellistä. He matkustavat Ariel-nimisellä laivalla naisen kanssa Meksikoon. Elokuva on katsomisen arvoinen teos, jos pitää realistisista elokuvista.

Trilogian viimeinen osa, Tulitikkutehtaan tyttö on varmasti sen julmin osa. Elokuva on tarina tytöstä, joka tekee töitä tulitikkutehtaassa. Kaiken palkan minkä hän saa, joutuu hän antamaan äidilleen ja isälleen. Tarinan ollessa synkimmillään hän tapaa ihanan miehen tanssiravintolassa. Heillä on mukava ilta ja tyttö kuvittelee, että heistä voisi tulla jotain. Tyttö tulee raskaaksi ja mies vaatii häntä tekemään abortin. Nainen kuitenkin kostonhimoissaan myrkyttää miehen ja vanhempansa, jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä.

1990-luku

1990-luvulla Kaurismäen teokset levisivät laajalti Keski-Euroopassa, ja näin ollen ne herättivät suurta huomiota ihmisten keskuudessa. Kriitikot antoivat kritiikkiä, mutta moni piti realistisista ja tunteikkaista elokuvista, joita Kaurismäki oli omalla tavallaan luonut. Kaurismäki kuvasi tuolloin elokuvia ulkomaillakin, Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Silloin levisi sana Kaurismäen ainutlaatuisesta tyylistä tehdä elokuvia. Tämän jälkeen Kaurismäki teki monta elokuvaa, muun muassa I hired a contract killer, Boheemielämää, Pidä huivista kiinni Tatjana, ja Juha.

I hired a contract killer kertoo miehestä, joka sai potkut töistä ja yrittää itsemurhaa tämän jälkeen. Itsemurha ei onnistu, ja hän palkkaa palkkatappajan surmaamaan itsensä. Sitten käy hyvin klassisesti, sillä hän rakastuu naiseen, eikä haluakaan enää kuolla. Palkkatappajaa ei löydy mistään, ja mies joutuu lähtemään pakosalle. Juha-elokuva on Kaurismäen viimeinen mustavalkoisena elokuvana kuvattu elokuva. Elokuva on todella tunteikas kolmiodraama. Mikä tekee elokuvasta erikoisen on se, että se on täysin mykkä.

Mies vailla menneisyyttä

Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä on karu tarina asunnottomuudesta. Elokuvan päähenkilö piestään heti, kun hän saapuu juna-asemalle Helsinkiin, ja tästä johtuen hän menettää muistinsa uudessa tuntemattomassa kaupungissa ja ajautuu asunnottomien alueelle. Vaikka elokuva on hyvin synkkä, on siinä silti havaittavissa huumoria ja se päättyy onnellisesti. Elokuva on ollut suuri menestys. Se on päässyt kilpailemaan Oscar-ehdokkuudestakin. Elokuva on järjestyksessään toinen kolmesta trilogiaan kuuluvasta elokuvasta. Seuraavassa kappaleessa kerromme elokuvasta nimeltään Laitakaupungin valot.

Laitakaupungin valot

Trilogian kolmas elokuva on nimeltään Laitakaupungin valot, ja se koskettaa nykypäivää ja nykypäivän nuorten tilannetta. Kyseinen elokuva kertoo nimittäin syrjäytymisestä ja siitä, mitä se aiheuttaa ja mihin se voi johtaa. Elokuvassa on mieshenkilö, joka yrittää kaverustua työkavereidensa kanssa ja etsiä naisystävää. Hän ei kuitenkaan onnistu ja hänet tuomitaan monien vaiheiden jälkeen syyttömänä vankilaan. Tämä elokuva antaa kuitenkin lupauksia toivosta, vaikka onkin Kaurismäen tyylillä tehtynä karu ja monia ihmisiä koskettava elokuva.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *